Päivien kuohu

Näin tämän elokuvan eilen mutta piti ihan nukkua yön yli, ennen kuin uskaltauduin kirjoittamaan mitään. Päällimmäisenä tunteena on, että Päivien Kuohu on jännä leffa. Älkääkä ymmärtäkö väärin. Tässä tapauksessa jännä ei tarkoita jännittävää vaan… no, jännää. Sellaista, kun näet jonkun kävelevän omituisissa vaatteissa ja toteat, että onpa jännän näköinen tyyppi. Tai keväällä orava, joutsen tai mikä tahansa luontokappale käyttäytyy täysin omituisesti ja toteat, että onpa jännä elukka.

Alku on yhtä ilotulitusta. Colin asuu yksin kokki/kodinhoitaja Nicholasin kanssa ja kadehtii Chickin naisjuttuja. Hän haluaa ja päättää rakastua. Päätös vie Colinin lopulta kutsuille, jossa hän törmää Chloeen. Rakkaus syttyy, lennetään pilvialuksella Pariisin yllä (kirjaimellisesti) ja kaahataan kirkkoon tarkoituksena voittaa paikka vihkialttarilla (kirjaimellisesti). Kirkkaita värejä, pianococtaileja, ihmismäinen kotihiiri, torakkamainen ovikello… Surrealistinen maailma iskee sellaisella voimalla, että miestä hirvittää.

Näyttelijät ovat hyviä. Audrey Tautou (Chloe) on oma, rakastettava itsensä. Romain Duris (Colin) on minulle uusi tuttavuus ja mukava sellainen. Kaverilla on tilannetajua ja hän sopii hyvin onnellisen onnettoman (älä kysy, katso elokuva) Colinin rooliin. Kokki/kodinhoitaja Omar Sy (Nicholas) on luku sinänsä. Omar teki läpimurtonsa elokuvassa Koskemattomat (2011) pikkurikollisena, joka ryhtyi upporikkaan invalidimiehen avustajaksi. Harvinaisen voimakkaalla karismallaan kaveri varastaa kohtauksen kuin kohtauksen. Gad Elmahed (Chick), Colinin ystävä, on kuin luotu kurjuuden maksimointiin.

Palaan vielä tuohon ”jännä leffa” –vaikutelmaan. Pidin surrealismista ja värien ja omituisten tapahtumien pommituksesta. Vaikka ymmärrän, miksi elokuva eteni ja päättyi niin kuin päättyi, en pitänyt lopusta. Minulle elokuvan muutos loppupuolella ei toiminut. Ei juonen takia vaan toteutuksen. Sanotaanko näin, että joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Tykitys olisi saanut jatkua kunnolla loppuun asti.

Mutta katsokaa itse. Elokuva jakaa katsojat varmasti eri leireihin kuin aurajuusto: tykkäät tai inhoat. Minua harmitti, että leffan alku ja loppuosa jakoi tunnelmaa niin, että en päässyt loppupeleissä kumpaankaan leiriin. Uusinnan paikka? Pitää kuitenkin todeta lopuksi, että jos elokuvassa käytetään vanhanaikaista stop-motion vaha-animaatiota, se EI voi olla läpeensä huono.

Ranska, 2013

Ohjaus: Michel Gondry
Käsikirjoitus: Michel Gondry, Luc Bossi perustuen Boris Vianin romaaniin
Pääosissa: Audrey Tautou, Romain Duris, Gad Elmaleh