The Best Exotic Marigold Hotel

Kun elämä on näyttänyt nurjan puolensa, vaikuttaa netissä mainostava Best Exotic Marigold Hotel lähestulkoon taivaalta. Niinpä sekalainen joukko brittisenioreita matkustaa Intiaan tarkoituksena jättää kaikki paska taakseen. Hotelli osoittautuukin olevan jotain aivan muuta, mitä esitteessä kerrottiin.

Eläkeiän kynnyksellä kaikilla on takana vastoinkäymisiä, jotka ovat muovanneet meistä mitä olemme. Näin on käynyt myös hotellin uusille asukkaille. Evelynin (Judi Dench) elämä menee päälaelleen, kun hänen miehensä kuolee ja jättää lesken taistelemaan velkojien kanssa. Norman (Ronald Pickup) etsii naisen lämpöä huonolla maulla ja menestyksellä. Douglas (Bill Nighy) ja Jean (Penelope Wilton) Ainslie ovat rahoittaneet säästöillään tyttären bisnestä, joka osoittautuu pohjattomaksi kaivoksi. Muriel (Maggie Smith) hakeutuu Intiaan edulliseen lonkkaleikkaukseen ja vihaa ympäristöä heti ensisilmäyksellä. Graham (Tom Wilkinson) palaa neljänkymmenen vuoden jälkeen etsimään nuoruuden rakkauttaan. Madge (Celia Imrie) etsii edelleen Sitä Oikeaa.

Olen pariin otteeseen narissut, etten kuuluu arvioitavan elokuvan kohderyhmään. Tällä kertaa voin todeta, että tämä leffa on juuri meikäläisen ikäisille tehty. Ja uskon, että nuoremmatkin saavat tästä jotain irti. Heitä varten on hotellin nuoren johtajan, Sonnyn (Dev Patel) ja hänen tyttöystävänsä Sunainanin (Tina Desai) vaikea rakkaustarina. Sonny on hauska hahmo vahvalla intialaisella aksentillaan ja ikuisen optimisella asenteella. Kaveria seuraa hymy huulilla.

The Best Exotic Marigold Hotel on mukava kokemus, joka ei jätä arpia sieluun. Lähtökohtana brittieläkeläiset intialaisen suurkaupungin humussa sijaitsevassa rappiohotellissa on hedelmällinen maaperä epäluuloille, väärinkäsityksille ja vastakkainasettelulle. Lopussa käydään lähellä imelyyttä mutta ei kuitenkaan niin, että suuhun jäisi tunkkainen maku. Annan tälle parituntiselle Hyvän Mielen Leffa –arvonimen.  

Englanti 2012

Ohjaus: John Madden

Käsikirjoitus: Ol Parker

Näyttelijät: Judi Dench, Ronald Pickup, Bill Nighy, Penelope Wilton, Maggie Smith, Tom Wilkinson, Celia Imrie, Dev Patel, Tina Desai

Big Game

13-vuotias Oskari joutuu perinteiseen suomalaiseen miehuuskokeeseen. Hänen pitää samoilla mönkkärillä jylhissä Lapin maisemissa ja metsästää itselleen saalis tullakseen mieheksi. Samaan aikaa Air Force One lähestyy Helsinkiä, kun terroristit kaappaavat koneen hallinnan ja sysäävät Yhdysvaltojen presidentin pelastuskapselissa Lapin erämaahan. Oskarin kontolle tulee isompi saalis, kuin hän olisi koskaan osannut kuvitella.

Heti leffan alussa ajattelin, että Lappi näytti jylhemmälle ja komeammalle kuin muistinkaan. Tämä johtuu tietenkin siitä, että elokuva on kuvattu Saksassa. Eipä tuo ollut ainoa fiktiivinen seikka tässä tarinassa. Elokuvassa on räiskettä, äksöniä, ammuskelua, helikopterissa riippumista ja kaikkea muuta, mikä on tullut nähtyä jo aikaisemmin.

Jalmari Helander osaa asiansa ja tällä leffalla tie Hollywoodiin saattaa olla entistä sileämpi. Samuel L. Jacksonin saaminen presidentin rooliin on melkoinen saavutus. Onni Tommila tekee hauskan roolisuorituksen Oskarina, jolla tuntuu olevan supersankarin kykyjä. Koska Oskari esitetään kuitenkin tavallisena 13-vuotiaana poikana, ovat monet kohtaukset epäuskottavuudessaan hieman huvittavia. Tunnustan, en kuulu elokuvan kohdeyleisöön. Olen siihen kolmekymmentä vuotta liian vanha.

Pidin Helanderin Rare Exportista enemmän, koska siinä mentiin reippaasti fiktion puolelle ja tarina kantoi alusta loppuun. Big Gamen ongelma on ehkä siinä, että se ei nouse actiongenren keskitason yläpuolelle ja jää näin muiden vastaavien rainojen varjoon. Suomalaisia kiinnostaa tietenkin suomalainen tarina ja Samuel L. Jackson mutta epäilen, riittääkö Saksassa kuvattu Lapin eksotiikka herättämään huomiota ulkomailla. Joka tapauksessa annan Helanderille pisteet hyvästä yrityksestä. On täällä tehty huonompiakin pätkiä.

Suomi, Iso-Britannia, Saksa 2014

Ohjaaja: Jalmari Helander

Käsikirjoitus: Jalmari Helander, Petri Jokiranta

Näyttelijät: Samuel L. Jackson, Onni Tommila, Felicity Huffman, Victor Garber, Ted Levine

Kaksi päivää, yksi yö

Sandra saa kuulla, että hänelle ollaan antamassa potkuja. Työpaikalla pidetään äänestys, jossa kollegat ratkaisevat Sandran kohtalon. Joko hän lähtee ja muut saavat bonuksen, tai hän jää ja bonus jää saamatta.

Jos juoni kuulostaa yksinkertaiselle, niin sitä se onkin. Elokuva seuraa Sandran yhden viikonlopun taistelua, jossa hän käy jokaisen työkaverinsa kotona puhumassa näitä puolelleen ennen maanantain äänestystä. Ovelta ovelle, kerta toisensa jälkeen. Ihmiset reagoivat eri tavoin, mikä on pieni suola muuten varsin laimeassa draamassa.

Kun elokuva alkaa muistuttamaan liikaa tosielämää, se menettää osan elokuvataiteeseen kuuluvaa taikaa. Tämä on mielestäni leffan suurin ongelma. Koska en ole itse irtisanomisuhan alla eikä tarina kerro, miksi Sandra ottaa kaiken niin raskaasti, en juurikaan lämmennyt tai tuntenut empatiaa häntä kohtaan. Liian pitkäveteistä taidetta meikäläisen makuun. Marion Cotillard sai Sandran roolista Euroopan parhaan näyttelijättären tittelin 2014, joten edellinen lause on puhtaasti makuasia.

Belgia, Italia, Ranska, 2014
Ohjaus ja käsikirjoitus: Jean-Pierre Dardenne ja Luc Dardenne
Pääosissa: Marion Cotillard, Fabrizio Rongione, Catherine Salée