Isänsä poika

Royota Nonomiya (Masaharu Fukuyama) menestyy työssään ja hänellä on täydellinen perhe, johon kuuluu vaimo Midori ja poika Keita. Tulevaisuus on suunniteltu tarkoin. Keita käy pianotunneilla ja kuusivuotiaana hänelle haetaan paikkaa kalliissa yksityiskoulussa. Sitten synnytyssairaalasta tulee järkyttävä puhelu: kahden perheen vauvat ovat vaihtuneet heti synnytyksen jälkeen. Keita ei ole heidän poikansa.

Biologisen pojan, Ryusein, elinympäristö on täysin erilainen kuin Keitan. Perhe on köyhä, isä pitää rautakauppaa ja sisaruksia on kolme. Perheellä on kuitenkin jotain, mikä tuntuu puuttuvan Royotan perheestä: yhteistä aikaa lasten kanssa, rakkautta ja huolenpitoa. Kun perheet tutustuvat toisiinsa, erot alkavat näkyä eikä yhteentörmäykseltä säästytä. Päättivätpä perheet poikien kohtalosta miten tahansa, joku tulee kärsimään. Kaiken tämän keskellä on kaksi hämmentynyttä pikkupoikaa jotka eivät ymmärrä, miksi heitä kuljetetaan perheestä toiseen.

Tarina etenee dramatiikasta huolimatta rauhallisesti ja lisämausteensa antaa hillitty japanilainen kulttuuri. Ylemmällä sosiaaliluokalla on tiukat käytössäännöt, eikä tunteille anneta tilaa. Lapsi on oman menestyksen jatke ja perinteen jatkaja. Elokuva laittaa katsojan kritisoimaan valintoja mutta samalla ei voi välttyä ajatukselta, miten itse toimisi samassa tilanteessa. Miltä tuntuu, kun kuusi vuotta rakkaudella kasvatettu lapsi ei olekaan oma? Miten voi tutustua ja kiintyä omaan biologiseen lapseen, jonka olemassaolosta ei ole tiennyt mitään? Kumpi on rakkaampi?

Ajatuksia herättävä, vahva leffa.  Jos olet perheellinen ja antaudut elokuvan vietäväksi, voi kokemus olla hyvinkin sydäntä särkevä.

Japani, 2013

Ohjaus: Kore-eda Hirokazu
Käsikirjoitus: Kore-eda Hirokazu
Pääosissa: Masaharu Fukuyama, Machiko Ono, Rirî Furankî, Yôko Maki