The Imitation Game

Tositarina matemaatikko Alan Turingista, joka toisen maailmansodan aikana onnistui työryhmineen purkamaan natsien Enigma-salakirjoituslaitteen ja paljastamaan Hitlerin aikeet. Kuivaa sotahistoriaa ja teknologista jargonia? Ei vaan aivan jotain muuta.

The Imitation Game on vuoden 2014 vaikuttavin tositapahtumiin perustuva elokuva. Alan Turing oli nero ja samalla surullinen hahmo, jonka nerous vei hänet törmäyskurssille muiden ihmisten kanssa koko elämän ajan. Asiaa ei helpottanut yhtään se, että hän oli homoseksuaali aikana, jolloin homoseksuaalisuus oli rikos.

Tarina vie mukanaan heti ensi metreiltä, kun Turing istuu kuulusteltavana brittiläisellä poliisiasemalla vuonna 1951. Hän kertoo kuulustelijalleen tarinan, joka on Britannian tarkimmin varjeltu toisen maailmansodan aikainen sotasalaisuus. Hän ja joukko matemaatikkoja saivat vuonna 1939 tehtäväksi purkaa natsien Enigma-salauskoodiston. Heti alussa Alan tajusi, ettei koneen salausta voisi purkaa ihminen, vaan toinen kone. Niinpä hän alkoi rakentamaan laitetta, joka kykenisi löytämään oikeat koodit satojen miljoonien vaihtoehtojen joukosta.

The Imitation Game on jännittävään sotadraamaelokuvaan kääritty tarina erilaisuudesta, ihmisyydestä ja vallasta. Mitä tehdä kun käsillä on viesti, joka pelastaisi viidensadan ihmisen hengen, mutta samalla paljastaisi projektin ja saattaisi miljoonat muut kuolemanvaaraan? Kehen luottaa, kun samalla puolella taistelevaa Neuvostoliittoa johtaa Hitlerin veroinen diktaattori Josef Stalin? Ja miten Alanin lapsuudenkokemukset sisäoppilaitoksessa loivat perustan hänen traagiselle yksinäisyydelle, johon mahtui vain yksi asia: Salauspurkulaite Christopher, nykyaikasen tietokoneen esi-isä.

Vaikuttava, kiehtova, ajoittain huvittava mutta lopulta hieno ja palan kurkkuun jättävä elokuva. Benedict Cumberbatch ja Keira Knightley tekevät loistavat roolit Turingina ja hänen epäsovinnaisena, matemaattisesti lahjakkaana vaimona. The Imitation Game sai ainoan Oscarinsa käsikirjoituksesta. Uskon historian vielä osoittavan, että tämä tarina olisi ansainnut paljon enemmän.

Iso-Britannia, 2014
Ohjaus: Morten Tyldum
Käsikirjoitus: Graham Moore ja Andrew Hodges
Pääosissa: Benedict Cumberbatch, Keira Knightley, Matthew Goode, Mark Strong, Rory Kinnear, Allen Leech, Charles Dance, Matthew Bread, Alex Lawther

 

Mad Max: Fury Road

Mad Max joutuu Sotapojat –lahkon vangiksi. Vangit käytetään sotapoikien varaosina ja veritankkaukseen ja Maxistakin tehdään veripussi. Kun lahkon naispuolinen upseeri Furiosa pettää johtajansa ja pakenee autiomaahan mukanaan johtaja Immortan Joen vaimot, alkaa säälimätön ajojahti jossa armoa ei anneta eikä tunneta. Vastakkain on Furiosan unelma paremmasta maailmasta ”Vihreässä paikassa” ja Immortan Joen yksinvaltainen orjatyrannia, joka käyttää sotapoikia ja kansaa hyväkseen kuin karjaa.

George Miller ohjasi ensimmäisen Mad Maxin vuonna 1979. Ohjaaja on nyt 70-vuotias ja tämän uuden Mad Max Fury Road elokuvan perusteella elämänsä kunnossa. Elokuva on kuin yksi kiihkeä kaksituntinen takaa-ajokohtaus, jossa hengähdystauot ovat vähissä. Mad Maxin ydintuhon jälkeinen maailman on ankea ja kammottava. Ihmisyys on kadotettu ja lahkon sotapojat ovat kuin koulutettuja taistelukoiria, joiden suurin kunnia on kuolla johtajansa puolesta ja päästä Valhallaan. Jotenkin tästä voi nähdä jopa vertauksen nykyisiin Isis- ja Al Qaida taistelijoihin, jotka aivopestyinä uhraavat ja tuhoavat itsensä.

Mad Max 2 – asfalttisoturi oli aikanaan uraauurtava toimintaseikkailu. Se toi katsojien eteen synkän tulevaisuuden maailman, jossa eloonjääneet taistelivat ja tappoivat muutamasta bensalitrasta. Fury Roadissa Immortan Joe pitää vallassaan vesivarjoja ja sitä kautta alistaa omaa kansaansa. Kansa saa vettä kuin karja ja käyttäytyy sen mukaisesti. Tällä kertaa Mad Maxina on Tom Hardy. Hardy ei ole yhtä karismaattinen kuin Mel Gibson, vaan jää tarinan Furiosaa loistavasti näyttelevän Charlize Theronin varjoon. Mad Max on kuitenkin se puuttuva tekijä, jonka avulla Furiosalla on mahdollisuus tavoitella unelmaansa.

Fury Roadissa erikoistehosteet ovat sitä luokkaa, että ensi vuoden tehostekategoriassa leffa on varteenotettava Oscarehdokas. Katso elokuva 3D-versioina ja valmistaudu jännittämään, hengästymään ja väistämään silmille syöksyviä esineitä. Tämä leffa ei ole vain toimintaelokuva. Fury Road on action-taideteos. Klassikko jo syntyessään.

Australia, Yhdysvallat 2015

Ohjaus: George Miller

Käsikirjoitus: Nick Lathouris, Brendan McCarthy, Geroge Miller

Näyttelijät: Tom Hardy, Charlize Theron, Nicholas Hoult

The Best Exotic Marigold Hotel

Kun elämä on näyttänyt nurjan puolensa, vaikuttaa netissä mainostava Best Exotic Marigold Hotel lähestulkoon taivaalta. Niinpä sekalainen joukko brittisenioreita matkustaa Intiaan tarkoituksena jättää kaikki paska taakseen. Hotelli osoittautuukin olevan jotain aivan muuta, mitä esitteessä kerrottiin.

Eläkeiän kynnyksellä kaikilla on takana vastoinkäymisiä, jotka ovat muovanneet meistä mitä olemme. Näin on käynyt myös hotellin uusille asukkaille. Evelynin (Judi Dench) elämä menee päälaelleen, kun hänen miehensä kuolee ja jättää lesken taistelemaan velkojien kanssa. Norman (Ronald Pickup) etsii naisen lämpöä huonolla maulla ja menestyksellä. Douglas (Bill Nighy) ja Jean (Penelope Wilton) Ainslie ovat rahoittaneet säästöillään tyttären bisnestä, joka osoittautuu pohjattomaksi kaivoksi. Muriel (Maggie Smith) hakeutuu Intiaan edulliseen lonkkaleikkaukseen ja vihaa ympäristöä heti ensisilmäyksellä. Graham (Tom Wilkinson) palaa neljänkymmenen vuoden jälkeen etsimään nuoruuden rakkauttaan. Madge (Celia Imrie) etsii edelleen Sitä Oikeaa.

Olen pariin otteeseen narissut, etten kuuluu arvioitavan elokuvan kohderyhmään. Tällä kertaa voin todeta, että tämä leffa on juuri meikäläisen ikäisille tehty. Ja uskon, että nuoremmatkin saavat tästä jotain irti. Heitä varten on hotellin nuoren johtajan, Sonnyn (Dev Patel) ja hänen tyttöystävänsä Sunainanin (Tina Desai) vaikea rakkaustarina. Sonny on hauska hahmo vahvalla intialaisella aksentillaan ja ikuisen optimisella asenteella. Kaveria seuraa hymy huulilla.

The Best Exotic Marigold Hotel on mukava kokemus, joka ei jätä arpia sieluun. Lähtökohtana brittieläkeläiset intialaisen suurkaupungin humussa sijaitsevassa rappiohotellissa on hedelmällinen maaperä epäluuloille, väärinkäsityksille ja vastakkainasettelulle. Lopussa käydään lähellä imelyyttä mutta ei kuitenkaan niin, että suuhun jäisi tunkkainen maku. Annan tälle parituntiselle Hyvän Mielen Leffa –arvonimen.  

Englanti 2012

Ohjaus: John Madden

Käsikirjoitus: Ol Parker

Näyttelijät: Judi Dench, Ronald Pickup, Bill Nighy, Penelope Wilton, Maggie Smith, Tom Wilkinson, Celia Imrie, Dev Patel, Tina Desai

Big Game

13-vuotias Oskari joutuu perinteiseen suomalaiseen miehuuskokeeseen. Hänen pitää samoilla mönkkärillä jylhissä Lapin maisemissa ja metsästää itselleen saalis tullakseen mieheksi. Samaan aikaa Air Force One lähestyy Helsinkiä, kun terroristit kaappaavat koneen hallinnan ja sysäävät Yhdysvaltojen presidentin pelastuskapselissa Lapin erämaahan. Oskarin kontolle tulee isompi saalis, kuin hän olisi koskaan osannut kuvitella.

Heti leffan alussa ajattelin, että Lappi näytti jylhemmälle ja komeammalle kuin muistinkaan. Tämä johtuu tietenkin siitä, että elokuva on kuvattu Saksassa. Eipä tuo ollut ainoa fiktiivinen seikka tässä tarinassa. Elokuvassa on räiskettä, äksöniä, ammuskelua, helikopterissa riippumista ja kaikkea muuta, mikä on tullut nähtyä jo aikaisemmin.

Jalmari Helander osaa asiansa ja tällä leffalla tie Hollywoodiin saattaa olla entistä sileämpi. Samuel L. Jacksonin saaminen presidentin rooliin on melkoinen saavutus. Onni Tommila tekee hauskan roolisuorituksen Oskarina, jolla tuntuu olevan supersankarin kykyjä. Koska Oskari esitetään kuitenkin tavallisena 13-vuotiaana poikana, ovat monet kohtaukset epäuskottavuudessaan hieman huvittavia. Tunnustan, en kuulu elokuvan kohdeyleisöön. Olen siihen kolmekymmentä vuotta liian vanha.

Pidin Helanderin Rare Exportista enemmän, koska siinä mentiin reippaasti fiktion puolelle ja tarina kantoi alusta loppuun. Big Gamen ongelma on ehkä siinä, että se ei nouse actiongenren keskitason yläpuolelle ja jää näin muiden vastaavien rainojen varjoon. Suomalaisia kiinnostaa tietenkin suomalainen tarina ja Samuel L. Jackson mutta epäilen, riittääkö Saksassa kuvattu Lapin eksotiikka herättämään huomiota ulkomailla. Joka tapauksessa annan Helanderille pisteet hyvästä yrityksestä. On täällä tehty huonompiakin pätkiä.

Suomi, Iso-Britannia, Saksa 2014

Ohjaaja: Jalmari Helander

Käsikirjoitus: Jalmari Helander, Petri Jokiranta

Näyttelijät: Samuel L. Jackson, Onni Tommila, Felicity Huffman, Victor Garber, Ted Levine

Kaksi päivää, yksi yö

Sandra saa kuulla, että hänelle ollaan antamassa potkuja. Työpaikalla pidetään äänestys, jossa kollegat ratkaisevat Sandran kohtalon. Joko hän lähtee ja muut saavat bonuksen, tai hän jää ja bonus jää saamatta.

Jos juoni kuulostaa yksinkertaiselle, niin sitä se onkin. Elokuva seuraa Sandran yhden viikonlopun taistelua, jossa hän käy jokaisen työkaverinsa kotona puhumassa näitä puolelleen ennen maanantain äänestystä. Ovelta ovelle, kerta toisensa jälkeen. Ihmiset reagoivat eri tavoin, mikä on pieni suola muuten varsin laimeassa draamassa.

Kun elokuva alkaa muistuttamaan liikaa tosielämää, se menettää osan elokuvataiteeseen kuuluvaa taikaa. Tämä on mielestäni leffan suurin ongelma. Koska en ole itse irtisanomisuhan alla eikä tarina kerro, miksi Sandra ottaa kaiken niin raskaasti, en juurikaan lämmennyt tai tuntenut empatiaa häntä kohtaan. Liian pitkäveteistä taidetta meikäläisen makuun. Marion Cotillard sai Sandran roolista Euroopan parhaan näyttelijättären tittelin 2014, joten edellinen lause on puhtaasti makuasia.

Belgia, Italia, Ranska, 2014
Ohjaus ja käsikirjoitus: Jean-Pierre Dardenne ja Luc Dardenne
Pääosissa: Marion Cotillard, Fabrizio Rongione, Catherine Salée

The Salvation

Mitä tapahtuu, kun tanskalainen ohjaaja Kristian Levring kuvaa Etelä-Afrikassa lännenelokuvan, jonka pääosissa ovat veljeksiä näyttelevät tanskalainen Mads Mikkelsen ja ruotsalainen Mikael Persbrand, kohtalokkaana naisena ranskalainen Eva Green ja yhtenä konnana ranskalainen, entinen jalkapallotähti Eric Cantona? Syntyy tämän vuosikymmenen tiukin ja kompromissittomin western kostotarina, joka antaa Hollywoodille turpaan 6-0.

Jon on tehnyt perheelleen kotia villiin länteen. Seitsemän pitkän vuoden jälkeen vaimo ja poika saapuvat Tanskasta uuteen kotimaahan. Eletään vuotta 1870. Perheen jälleennäkeminen on täynnä onnea ja uuden odotusta. He astuvat vankkureihin, joka lähtee kohti länttä. Sitten kaikki menee päin helvettiä.

Mads Mikkelsen (Jon) on yksi karismaattisimmista eurooppalaisista miesnäyttelijöistä. Kun Jon lähtee tekemään tilit selväksi ja kostamaan murhaajille, katsoja on mukana täydestä sydämestä. Mikkelsen näyttelee niin luontevasti, ettei hänen tarvitse alleviivata tekemisiään kiroilemalla tai solvaamalla. Lähikuva miehen kasvoista kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Persbrand tekee hienon roolin jurona veljenä, jota mikään maallinen ei järkytä. He molemmat taistelivat Tanskan armeijassa ja kokivat sodan kauhut ja julmuuden. Tällä kertaa kyse on kuitenkin rakkaiden kuolemasta. Kokemus, joka muuttaa tavallisenkin miehen tappajaksi.

Hieno, perinteinen western, joka nousee machoelementtiensä yläpuolelle. Hyvän ja pahan välinen taistelu puhtaimmillaan antaa katsojalle mahdollisuuden antautui kostoretken pauloihin ilman moraalisia dilemmoja. Jeffrey Dean Morganin esittämä rikollisjoukkion pomo on sellainen pahuuden ruumiillistuma, että hänelle toivoo kuolemaakin pahempaa kohtaloa. Tunnetila vie mennessään ja kun roistot ovat viimein tähtäimessä, painat mielessäsi liipaisinta ja nautit paskiaisten kuolemasta. Sitähän elokuvakokemus parhaimmillaan on: voit kokea ja jopa nauttia tunteista, jotka eivät kuulu tosielämään.

Salvation ei piilottele velkaansa lännenleffaperinteelle, vaan kumartaa sille kunnioittavasti jopa elokuvan tittelin kirjasinfonttia myöten, joka tuo mieleen 1950- ja 60-luvun genren kulta-ajan. Jos Sergio Leone olisi istunut kanssani katsomossa, hän olisi nyökytellyt tyytyväisenä. Miljöö on hieno, henkilöhahmot hyvin tehtyjä ja yö- ja taistelukohtaukset uskomattoman intensiivisiä. Lähikuvat jäyhistä, hymyttömistä miehistä ja laukausten kaatamista revorverisankareista vie meidät aikaan, jolloin hyvät olivat hyviä, pahat todella pahoja ja rumat rumia.

Tanska, Etelä-Afrikka, Iso-Britannia, 2014
Ohjaus: Kristian Levring
Käsikirjoitus: Anders Thomas Jensen, Kristian Levring
Pääosissa: Mads Mikkelsen, Eva Green, Mikael Persbrandt, Eric Cantona, Jeffrey Dean Morgan, Douglas Henshall, Michael Raymond-James, Jonathan Pryce

Luokkakokous

Nyt se on nähty: yleisöennätyksiä rikkonut kotimainen komedia Luokkakokous. Tässä mielikuvia ja tunnelmia tunti leffan jälkeen.

Ymmärrän, etteivät kriitikot lämpene tälle tarinalle. Jaajo ja Sami eivät ole näyttelijöitä. Pitää paikkansa. Huumori on alatyylistä ja paikoin todella mautonta. Totta. Elokuva on kertakäyttötavaraa. Luultavasti näin.

Sitten tulee mutta. …mutta en muista, koska olen viimeksi nauranut yhtä paljon kotimaiselle komedialle. Ja se on kai se komedian syvin olemus. Jo alun mauton peräpukama-episodi sai aikaan huutonaurua ja olon, että tässä elokuvassa ei tule olemaan mitään rajoja. Samaa rataa jatkettiin onneksi loppuun asti, muutamia kömpelömpiä hetkiä lukuun ottamatta.

Näyttelijäsuorituksista: Aku Hirviniemi osoitti, että hänessä on hieman Suomen Jim Carrey –potentiaalia. Ylinäytteleminen sopi tarinaan kuin lääkärin sormi… Jaajo yllätti positiivisesti ja veti roolinsa luontevasti. Sami on Sami, mutta rooli sopi niin hyvin Samin persoonalle, että Hedberg pääsi välillä revittelemään stand up –lavoilta tutulla tyylillä. Eli kukaan ei pettänyt, vaan koko kolmikko painoi menemään kieli ja räkä poskella.

Luokkakokous on eräällä lailla 2000-luvun Uuno. Kriitikot vihaavat sitä, yleisö käy massoittain elokuvissa ja pitää näkemästään. Eihän tässä mitään uutta keksitty ja leffa on vähän kuin käännösiskelmä Hollywoodista, mutta mielestäni parannettuna versiona. Kun Hollywood uskaltaa näyttää vain naisten rintoja, Luokkakokous paiskaa katsojan silmille suomalaiset kivekset. Ja niin oudolle kuin se kuulostaakin, näkymä on vinksahtaneen virkistävästi tuoreempi ja parempi. 

Suomi 2015

Ohjaus ja käsikirjoitus: Taneli Mustonen

Pääosissa: Aku Hirviniemi, Sami Hedberg, Jaajo Linnonmaa