Mad Max: Fury Road

Mad Max joutuu Sotapojat –lahkon vangiksi. Vangit käytetään sotapoikien varaosina ja veritankkaukseen ja Maxistakin tehdään veripussi. Kun lahkon naispuolinen upseeri Furiosa pettää johtajansa ja pakenee autiomaahan mukanaan johtaja Immortan Joen vaimot, alkaa säälimätön ajojahti jossa armoa ei anneta eikä tunneta. Vastakkain on Furiosan unelma paremmasta maailmasta ”Vihreässä paikassa” ja Immortan Joen yksinvaltainen orjatyrannia, joka käyttää sotapoikia ja kansaa hyväkseen kuin karjaa.

George Miller ohjasi ensimmäisen Mad Maxin vuonna 1979. Ohjaaja on nyt 70-vuotias ja tämän uuden Mad Max Fury Road elokuvan perusteella elämänsä kunnossa. Elokuva on kuin yksi kiihkeä kaksituntinen takaa-ajokohtaus, jossa hengähdystauot ovat vähissä. Mad Maxin ydintuhon jälkeinen maailman on ankea ja kammottava. Ihmisyys on kadotettu ja lahkon sotapojat ovat kuin koulutettuja taistelukoiria, joiden suurin kunnia on kuolla johtajansa puolesta ja päästä Valhallaan. Jotenkin tästä voi nähdä jopa vertauksen nykyisiin Isis- ja Al Qaida taistelijoihin, jotka aivopestyinä uhraavat ja tuhoavat itsensä.

Mad Max 2 – asfalttisoturi oli aikanaan uraauurtava toimintaseikkailu. Se toi katsojien eteen synkän tulevaisuuden maailman, jossa eloonjääneet taistelivat ja tappoivat muutamasta bensalitrasta. Fury Roadissa Immortan Joe pitää vallassaan vesivarjoja ja sitä kautta alistaa omaa kansaansa. Kansa saa vettä kuin karja ja käyttäytyy sen mukaisesti. Tällä kertaa Mad Maxina on Tom Hardy. Hardy ei ole yhtä karismaattinen kuin Mel Gibson, vaan jää tarinan Furiosaa loistavasti näyttelevän Charlize Theronin varjoon. Mad Max on kuitenkin se puuttuva tekijä, jonka avulla Furiosalla on mahdollisuus tavoitella unelmaansa.

Fury Roadissa erikoistehosteet ovat sitä luokkaa, että ensi vuoden tehostekategoriassa leffa on varteenotettava Oscarehdokas. Katso elokuva 3D-versioina ja valmistaudu jännittämään, hengästymään ja väistämään silmille syöksyviä esineitä. Tämä leffa ei ole vain toimintaelokuva. Fury Road on action-taideteos. Klassikko jo syntyessään.

Australia, Yhdysvallat 2015

Ohjaus: George Miller

Käsikirjoitus: Nick Lathouris, Brendan McCarthy, Geroge Miller

Näyttelijät: Tom Hardy, Charlize Theron, Nicholas Hoult

Tracks

1975 nuori nainen, Robyn Davidson, päätti kulkea Australian halki jalan. Matkaa kertyi 3200 kilometriä ja matkaseurana hänellä oli kolme kamelia ja koira. Tämä tarina on tosi.

Tracks on erittäin hieno elokuva. Toivottavasti katsot sen isolta valkokankaalta tai ainakin isotuumaiselta taulu-tv:ltä. Australian karu ja kaunis luonto pääsee isolla ruudulla parhaiten oikeuksiinsa. Tarina on hienovarainen kasvukertomus naisesta, joka kovien kokemusten jälkeen haluaa tehdä jotain, mitä sydän sanoo. Robyn raataa maatilalla ja opettelee hoitamaan ja kouluttamaan kameleita. Viimein hän tarjoaa matkakertomusta yksinoikeudella National Geographic -lehdelle. Sponsorituella matka järjestyy, mutta siitä tulee jotain aivan muuta kuin Robyn oli odottanut.

Robyn saa pian lempinimen Kamelinainen ja koko Australia seuraa hänen taivallustaan. Hänen motiivejaan valotetaan matkan varrella mutta valmiiksi pureskeltuja vastauksia elokuva ei lähde tarjoamaan. Katsoja saa itse tulkita tapahtumat, mikä on virkistävää. Lehti lähettää reportterin, joka seuraa Robynin matkaa ja käy samalla hänen hermoille. Kaikki Robynin ympärillä ovat reissusta enemmän huolissaan kuin hän itse. Niinpä vaarat pääsevät yllättämään juuri silloin, kun hän niitä vähiten odottaa.

Elokuva herätti halun tehdä jotain samanlaista. Tehdä fyysisesti vaativa matka, jonka aikana pääsee matkustamaan syvälle omaan sielunmaisemaan. En tosin lähtisi patikoimaan Australian halki, vaikka maisemat olivatkin upeita. Elokuvassa tuli hyvin esille ihmiselon kummallisuus: Me olemme tämän pallon ainoa laji, joka tietoisesti koettelee rajojaan ja lähtee paikkoihin, joissa saattaa odottaa kuolema. Kaikki muut lajit etsivät itselleen optimaalisia elinoloja elämiseen ja lisääntymiseen. Toinen havahduttava asia oli, että vaikka Australian manner on valtavan kokoinen ja suurimmaksi osaksi asumaton, niin loppujenlopuksi sielläkin törmää toiseen ihmiseen. Ei taida olla tällä Telluksella paikka, missä näin ei kävisi.

Australia, 2013
Ohjaus: John Curran
Käsikirjoitus: Marion Nelson
Pääosissa: Mia Wasikowska, Adam Driver

Perfect Mothers

Ystävättäret Lil ja Rox pitävät yhtä ylä- ja alamäessä. Lilin mies kuolee ja hän jää leskeksi. Tämä tiivistää entuudestaan ystävyyssuhdetta. Molemmilla äideillä on saman ikäiset pojat, joiden kanssa he viettävät aikaa merenrannalla ja rantatalon kuistilla. Kun pojat tulevat miehen ikään, alkavat äidit kiinnostamaan heitä aivan erilailla. Pojista on vaivihkaa tulossa toistensa isäpuolia.

Tarinan moraali on vähintäänkin arveluttava, mutta juuri sellaiset elokuvathan meitä kiinnostavat. Suhde kaverin äitiin ei ole pelkkää pikkukivaa, vaan tunne ja järki taistelevat henkilöhahmojen sisällä ja syyllisyys ei helpota asiaa yhtään. Maisemat ja miljöö on kuin maanpäällisestä paratiisista. Mutta paratiisissakaan mikään ei ole täydellistä.

Naomi Watts ja Robin Wright ovat uskottavia äidin rooleissa ja ulkonäkötavoitekin on kunnossa, jotta nuorten miesten kiinnostus ei vaikuttaisi liian omituiselle. Mielenkiintoisesti tehty elokuva ja hyvä tarina. Suosittelen.

Australia, Ranska, 2013
Ohjaus: Anne Fontaine
Käsikirjoitus: Doris Lessing, Christopher Hampton
Pääosissa: Naomi Watts, Robin Wright, Xavier Samuel, James Frecheville