Locke

Saanko ehdottaa elokuvaa? Lähtisitkö puoleksitoista tunniksi katsomaan, kun mies ajaa autollaan pitkin pimeää maantietä jossain päin Britanniaa ja puhuu handsfree-puhelimeen? Eikä ketään muuta näytetä koko elokuvan aikana. En minäkään lähtisi.

Ivan Locke istuu autoon ja ajaa yöhön. Jotain on tapahtunut, mikä vaatii rakennusmiehen tarttumaan toimeen. Mutta mikä saa hänet ahdistumaan? Minne hän on menossa? Ketkä soittavat hänelle autoon vähän väliä ja ennen kaikkea: Miksi? Mysteeri purkautuu puhelu puhelulta ja tieto lisää tuskaa.

Locke on minimalistisesti tehty yhden miehen show. Tom Hardy on loistava roolissaan jokamiehenä, joka joutuu musertavien tapahtumien keskiöön. Vaikka päähenkilölle toivoisi pelastusta, juuri salaisuuksien paljastumisen aiheuttama kihisevä uteliaisuus saa katsojan seuraamaan yöllistä matkaa korvat höröllään. Ja juuri korvia tässä elokuvassa tarvitaan, koska silmille on hyvin vähän tarjottavaa. On vain mies, auto, öinen maantie ja ohi kiitävät autot ja katuvalot. Enempää en voi juonesta paljastaa mutta voin melkein luvata, että elokuva ei tuota pettymystä. Ellet sitten odota jotain yliluonnollista tai selittämätöntä, mitä et tule näkemään. Erittäin piristävä ja ahdistava tarina.

 Iso-Britannia, 2013
Ohjaus ja käsikirjoitus: Steven Knight
Pääosissa: Tom Hardy

'71

Eletään vuotta 1971. Pohjois-Irlanti on kaaoksen ja terrorin vallassa. Vastakkain ovat katoliset ja protestantit, irlantilaiset ja englantilaiset. Belfast on kahtia jaettu kaupunki, jossa rintamalinjojen raja on näkymätön. Nuori englantilainen sotilas Gary (Jack O’Connell) saa uuden asemapaikan tapahtumien keskipisteestä.

Katolisten ja protestanttien vihanpito on jotain, mitä ei voi järjellä käsittää. Syyt ovat vuosisataisia. Ulkopuoliselle Belfast on pohjois-irlantilainen kaupunki jonka asukkaista et voi päälle päin nähdä, kuka on ystävä ja kuka vihollinen. Kun Gary jää mellakan jälkeen yksin vihamieliselle alueelle, alkaa yöllinen eloonjäämistaistelu, jossa armoa ei tunneta. Tilanteen kaoottisuus iskee kasvoille.

Kontrasti Garyn kotiolojen ja Belfastin välillä on kuvattu hyvin. Takaa-ajokohtaus on hengästyttävän hyvä ja intensiivinen. Kuolemanpelon tuntee katsomoon asti. Garyn viattomuus revitään riekaleiksi sitä mukaa, kun yö ja eloonjäämistaistelu etenee. Hänestä tulee näkymättömien voimien välinen pelinappula.

Kasvoton brittisotilas on helppo kohde kaikelle sille kaunalle, mitä paikalliset tuntevat miehittäjiä kohtaan. Elokuvassa tulee myös hyvin esiin se, että konfliktit ovat harvoin mustavalkoisia. Vihollinen saattaa pelastaa henkesi ja ystävä voi pettää sinut heti tilaisuuden tullen. Olivatpa ihmiset kummalla puolella tahansa, pohjimmiltaan he toimivat oman moraalinsa mukaisesti.

Iso-Britannia, 2014
Ohjaus: Yann Demange
Käsikirjoitus: Gregory Burke
Pääosissa: Jack O’Connell, Sam Reid, Sean Harris

Tracks

1975 nuori nainen, Robyn Davidson, päätti kulkea Australian halki jalan. Matkaa kertyi 3200 kilometriä ja matkaseurana hänellä oli kolme kamelia ja koira. Tämä tarina on tosi.

Tracks on erittäin hieno elokuva. Toivottavasti katsot sen isolta valkokankaalta tai ainakin isotuumaiselta taulu-tv:ltä. Australian karu ja kaunis luonto pääsee isolla ruudulla parhaiten oikeuksiinsa. Tarina on hienovarainen kasvukertomus naisesta, joka kovien kokemusten jälkeen haluaa tehdä jotain, mitä sydän sanoo. Robyn raataa maatilalla ja opettelee hoitamaan ja kouluttamaan kameleita. Viimein hän tarjoaa matkakertomusta yksinoikeudella National Geographic -lehdelle. Sponsorituella matka järjestyy, mutta siitä tulee jotain aivan muuta kuin Robyn oli odottanut.

Robyn saa pian lempinimen Kamelinainen ja koko Australia seuraa hänen taivallustaan. Hänen motiivejaan valotetaan matkan varrella mutta valmiiksi pureskeltuja vastauksia elokuva ei lähde tarjoamaan. Katsoja saa itse tulkita tapahtumat, mikä on virkistävää. Lehti lähettää reportterin, joka seuraa Robynin matkaa ja käy samalla hänen hermoille. Kaikki Robynin ympärillä ovat reissusta enemmän huolissaan kuin hän itse. Niinpä vaarat pääsevät yllättämään juuri silloin, kun hän niitä vähiten odottaa.

Elokuva herätti halun tehdä jotain samanlaista. Tehdä fyysisesti vaativa matka, jonka aikana pääsee matkustamaan syvälle omaan sielunmaisemaan. En tosin lähtisi patikoimaan Australian halki, vaikka maisemat olivatkin upeita. Elokuvassa tuli hyvin esille ihmiselon kummallisuus: Me olemme tämän pallon ainoa laji, joka tietoisesti koettelee rajojaan ja lähtee paikkoihin, joissa saattaa odottaa kuolema. Kaikki muut lajit etsivät itselleen optimaalisia elinoloja elämiseen ja lisääntymiseen. Toinen havahduttava asia oli, että vaikka Australian manner on valtavan kokoinen ja suurimmaksi osaksi asumaton, niin loppujenlopuksi sielläkin törmää toiseen ihmiseen. Ei taida olla tällä Telluksella paikka, missä näin ei kävisi.

Australia, 2013
Ohjaus: John Curran
Käsikirjoitus: Marion Nelson
Pääosissa: Mia Wasikowska, Adam Driver