Nyt se on nähty: yleisöennätyksiä rikkonut kotimainen
komedia Luokkakokous. Tässä mielikuvia
ja tunnelmia tunti leffan jälkeen.
Ymmärrän, etteivät kriitikot lämpene tälle tarinalle. Jaajo
ja Sami eivät ole näyttelijöitä. Pitää paikkansa. Huumori on alatyylistä ja
paikoin todella mautonta. Totta. Elokuva on kertakäyttötavaraa. Luultavasti
näin.
Sitten tulee mutta. …mutta en muista, koska olen viimeksi nauranut
yhtä paljon kotimaiselle komedialle. Ja se on kai se komedian syvin olemus. Jo
alun mauton peräpukama-episodi sai aikaan huutonaurua ja olon, että tässä
elokuvassa ei tule olemaan mitään rajoja. Samaa rataa jatkettiin onneksi
loppuun asti, muutamia kömpelömpiä hetkiä lukuun ottamatta.
Näyttelijäsuorituksista: Aku Hirviniemi osoitti, että
hänessä on hieman Suomen Jim Carrey –potentiaalia. Ylinäytteleminen sopi tarinaan
kuin lääkärin sormi… Jaajo yllätti positiivisesti ja veti roolinsa luontevasti.
Sami on Sami, mutta rooli sopi niin hyvin Samin persoonalle, että Hedberg pääsi
välillä revittelemään stand up –lavoilta tutulla tyylillä. Eli kukaan ei
pettänyt, vaan koko kolmikko painoi menemään kieli ja räkä poskella.
Luokkakokous on eräällä lailla 2000-luvun Uuno. Kriitikot
vihaavat sitä, yleisö käy massoittain elokuvissa ja pitää näkemästään. Eihän
tässä mitään uutta keksitty ja leffa on vähän kuin käännösiskelmä
Hollywoodista, mutta mielestäni parannettuna versiona. Kun Hollywood uskaltaa
näyttää vain naisten rintoja, Luokkakokous
paiskaa katsojan silmille suomalaiset kivekset. Ja niin oudolle kuin se
kuulostaakin, näkymä on vinksahtaneen virkistävästi tuoreempi ja parempi.
Suomi 2015
Ohjaus ja käsikirjoitus: Taneli Mustonen
Pääosissa: Aku Hirviniemi, Sami Hedberg, Jaajo Linnonmaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti